Plantagenin valtakauden alku - Henkka kolmosesta se lähti

John I eli Juhana Maattoman vanhin poika Henry III nousi hallitsijaksi hyvin nuorena - 9-vuoden iässä ja oli hallitsijana kauemmin kuin yksikään Englannin kuningas tätä ennen. Valtakauden alku ei varmaan olisi voinut olla vaikeampi. Hänen isoisänsä olivat sekä Englannin että Ranskan kruunupäitä. Isänsä jätti erittäin riitaisen valtakunnan vasta lapsen hallintaan. Neuvonantajat tietenkin olivat taustalla, mutta silti - miten toimia 9-vuotiaana hallitsijana? Onneksi hän ei tiennyt, miten hänen perijänsä tulisivatkaan jakautumaan ja aloittamaan kahden sukuhaaran "Ruusujen sodan" myöhemmin.


Hänen isänsä ei ollut kovinkaan suosittu aatelisten ja maanomistajien keskuudessa - he olivat ennemminkin Ranskan kuninkaan puolella. Mutta nyt he näkivät mahdollisuutensa lapsikuninkaan kanssa ja unohtivat Ranskan tukemisen. Käytännössä kuningas ei juurikaan hallinnut, vaan neuvonantajat ja muut hännystelijät olivat vuoteen 1227 asti vallassa.

Oikeastaan on vaikea sanoa hallitsikö Henry III maataan juuri ollenkaan. Hän oli hyvin uskonnollinen ja paavin sanomiset olivat hänen ykkösprioriteettinsa. Lisäksi ranskalaiset sukulaiset olivat kovin kärkkäinä tuomaan omia näkemyksiään kuninkaan tietoon. Itse asiassa Henry III jopa kruunattiin kahteen kertaan - ensimmäisen kerran 10 päivää isänsä kuoleman jälkeen ja uudestaan 1220.

Käytännöllisesti katsoen Henry III isä oli "myynyt maansa" paaville.  Englannin kuningaskunta ja Irlannin herruus oli paavin käsissä. Käytännössä tämä tarkoitti, että paavin edustus maassa oli viime kädessä vastuussa valtakunnan toiminnasta. Canterburyn arkkipiispa oli nimetty paavin puolelta käyttämään valtaa.

Vuonna 1236 Henry III meni naimisiin Eleanor of Provencen kanssa. Kuningas oli silloin noin 28 -vuotias ja morsian vain 12 -vuotias. Tiettävästi Henry III oli ainutlaatuinen kuningas, koska hänellä ei tiedetty olevan yhtään rakastajatarta naimisissaoloaikanaan. He saivat viisi lasta ja olivat kovin läheisiä tuon ajan mukaan ajateltuna. He matkustivat yhdessä jokaiseen paikkaan ja Henry III oli kovin kiintynyt perheeseensä - mitä kukaan hallitsija tähän mennessä ei ollut.

Henry oli myös historiallisesti merkittävä ja rakennutti monia kirkkoja sekä  vuoteen 1238 mennesä hän oli laajentanut Towerin linnaa huomattavasti. Kuitenkaan hän ei jäänyt historian kirjoihin mitenkään huomattavana kuninkaana. Hänen aikaansaannoksensa suorastaan sivuutettiin täysin. Minkä takia, on hieman epäselvää?

Jos haluat kurkata vähän lisää, mitä Henkka kolmannen historiaan kuuluu, niin katso tämä: (muuten jatketaan kirjoittelua ja seuraa sitä)

Magna Carta - ‘The Great Charter’

 

Magna Carta oli kirjoitettu kokonaan latinaksi, mutta sen englannin kielinen käännös on "The Great Charter" - harvemmin kuitenkin käytettä tällä nimellä. Suomennettuna nimi on "Suuri peruskirja". 

Allekirjoittamisen jälkeen se kuitenkin koski vain aatelisia ja maanomistajia - ei tavallisia kansalaisia tai palvelijoita. Myöhemmin asiakirjaa muokattiin ja laajennettiin koskemaan koko kansaa suojaksi julkisen vallan käyttäjiä kohtaan. John I ei kuitenkaan allekirjoittamisestaan huolimatta halunnut noudattaa näitä 63 lausetta, jotka Magna Cartaan oli kirjattu, vaan aloitti sodan aatelisia vastaan. Aateliset kuitenkin saivat tukea Ranskan hallitsijalta. Kauan ei tämä taistelu kuitenkaan kestänyt, sillä John I kuoli jo reilun vuoden kuluttua punatautiin vain 48 -vuotiaana.

Montako Magna Cartaa alunperin oli? Siitä ei ole täyttä varmuutta, mutta arvioidusti noin 50 kappaletta eri Englannin maakuntiin. Asiakirjaa on muokattu vuosien varrella ja näiden eri versioita on tiettävästi tallella yhteensä 24 kappaletta. Alkuperäisiä - kuningas John I sinetillä leimattuja - on tiettävästi olemassa neljä kappaletta. Tuohon aikaan ei asiakirjoja allekirjoitettu nimikirjoituksella, vaikka puhutaankin "Magna Cartan allerkijoittamisesta" - tämä siis käytännössä tarkoitti kuninkaan sinetin lyömistä asiakirjaan.  Näitä alkuperäisiä vuoden 2015 kappaleita on olemassa yksi Lincolnin ja yksi Salisburyn katetraaleissa sekä kaksi the British Libraryn arkistossa (Britannian kirjasto, Lontoon Regent´s park:n lähistössä pohjois-Lontoossa). Aito alkuperäinen Magna Carta oli yleisölle nähtävillä muutaman kuukauden ajan vuonna 2015 sen 800 -vuotisjuhlan kunniaksi. Seuraavan kerran sitten varmaan vuonna 2115 - sitä odotellessa.... Asiakirjan arvo on arviolta yli 20 miljoonaa euroa.

Alkuperäisessä Magna Cartassa oli 63 lausetta, jotka varmaankin olivat aika pitkiä, sillä se kuitenkin sisälsi yli 3.500 sanaa. Se oli kirjoitettu erikoisvalmistetusta musteesta sulkakynillä pergamentteihin, jotka oli valmistettu lampaannahasta ja valkaistu jauholla, maidolla, munalla ja kalkilla. Teksti yritettiin saada mahtumaan yhteen pergamenttiin, joten sanat kirjoitettiin peräkkäin ilman mitään kappalejakoja ja sanoja myös lyhennettiin. Alkuperäisessä Magna Cartassa oli paljon myös pieniä yksityiskohtia ja aatelisten sanelemia omia pikku vaatimuksiaan - nämä poistettiin myöhemmin, samoin kun täysin vailla olevia vanhentuneita kohtia. Kaiken perusta on edelleen tuo aiemmin mainittu demokraattisten maiden kolmikanta. Tämän lisäksi Britanniassa on kuitenkin kolme kohtaa, jotka pätevät vielä tänä päivänäkin: kirkon oikeudet (tämänkin tosin muuttui jonkin verran Henry VII aikoina - siitä sitten myöhemmin), Lontoon City:n erityisasema sekä mielivaltaisen pidätyksen tekeminen ja tasapuolisen oikeudenkäymisen takaaminen jokaiselle. Sisällön yksityiskohdista riippumatta Magna Cartan suurin historiallinen arvo on sen symboliarvo koko maailmalle.

'

Lontoon City sijaitsee Lontoon keskellä ja on täysin itsenäinen hallintoalue. Esimerkiksi Lontoossa poliisina on Metropolitan Police, mutta sen toimialue ei ulotu City of Londonin alueelle, vaan heillä on oma poliisivoimansa.

Alueella asuu tänä päivänä vajaa 9.000 asukasta, koska sen alueella on paljon toimistoja ja virastoja. Tunnetuin rakennus Lontoon Cityn alueella on St Paulin katedraali, jossa mm. Prinssi Charles ja lady Diana Spencer vihittiin vuonna 1981.

John I oli monia lapsia. Virallisesti hänellä sanotaan olleen viisi virallista perijää eli kaksi poikaa ja kolme tytärtä. Tämän lisäksi hänellä oli lapsia lukuisien rakastajattariensa kanssa sekä ennen avioliittojaan että niiden aikana. Lasten lukumäärä vaihtelee lähteittäin 5-12 välillä.

Hieman tässä nyt eksyin taas aiheesta Magna Carta myös nykypäivään. Mutta haitanneeko tuo? Jatketaan sitten Johnin viimeisistä hetkistä hänen seuraajaansa Henry III.

Maattomasta Magna Cartaan

Juhanan hallitsijakausi sujui onnettomasti, sillä hän menetti Kanaalin takaiset kuningaskunnan omistukset Normandiassa ja yrittäessään ottaa niitä takaisin kärsi pahan tappion Bouvinesin taistelussa. Alueiden menetys merkitsi, että kuningaskunta, joka normanniajoista asti oli ollut ranskalais-englantilainen, oli nyt selkeästi saarivaltio, joskin Englannin kuninkaalla oli edelleen joitakin omistuksia nykyisessä Ranskas

Johnin valtakausi ei "mennyt ihan putkeen". Hän asui suuren osan ajastaan ja laajensi Towerin linnaa entisestään. Hän oli myös ensimmäinen hallitsija, joka sai lahjaksi leijonia ja siten "perusti" Lontoon eläintarhaa. Maattoman lisänimen hän sai, koska menetti Bouvinesin taistelussa heinäkuussa 1214 Ranskan kuningas Filip II joukoille Englannin kuningaskunnan maat, jotta saisi rauhan aikaiseksi Ranskan kanssa. Tämän seurauksena Englannin ylimykset ja papisto kääntyi entistä enemmän John I vastaan. Normannien ajoista alkaen kuningaskunta oli käytännössä ollut englantilais-ranskalainen, mutta nyt Englanti menetti lähes kaikki maan omistuksensa Ranskassa. Tämä sai tietenkin kansakunnan raivon partaalle - ottaen huomioon John I muun käytöksen kaiken lisäksi, että hänen ei katsottu oleva kunniakas, rohkea kuningas, joita Englannissa oli tähän asti ollut - lisäksi epäonnistumisien myötä alkoivat kruunun rahavarat olla lopussa.

Kuningas John I päätti alkaa täyttämään kassavajettaan lisäämällä veroja tilallisille ja aatelisille. Lisäksi hän määräsi, että mikäli veroja ei makseta - pakkolunastaa kruunu tilat itselleen.Tämä oli viimeinen pisara ylimystölle ja maan omistajille. He vaativat kuningasta allekirjoittamaan sopimuksen (Magna Carta), jossa rajoitetaan kuninkaan valtaa huomattavasti ja antoi kansalaisille  "hengen, vapauden ja omaisuuden suojan". Vallankumoukselliset olivat vallata koko Lontoon, joten kuninkaan mahdollisuudet alkoivat olla vähissä. Voi sanoa, että pakotettuna John I lopulta allekirjoitti kyseisen asiakirjan Windsorissa kesäkuussa 1215 eli yli 800 vuotta sitten. Vaikka kuningas allekirjoittikin säädöksen, ei hän kuitenkaan katsonut sen velvoittavan häntä itseään - kuningas oli jumalallinen ja kaikkien lakien yläpuolella. Tätä hän ei tietenkään tuonut ilmi asiakirjan allekirjoittamisen hetkellä. Se käytännössä vei kuninkaalta ison osan vallasta. Sen piti olla vain nerokas juoni rauhan saamiseksi kuninkaan ja ylimystön välillä, mutta kukaan ei varmaankaan osannut ajatella, miten kauas kantoiset seuraukset sillä oli. Siitä tuli käytännössä Englannin perustuslaki sekä kaikkien muidenkin länsimaiden oikeusvaltioiden perusta.

Magna Cartan perusajatus oli nykyisen sivistysvaltion nykyinen perusta eli lainsäädäntö, toimeenpano ja tuomiovalta ovat riippumattomia toisistaan. Jokaisessa nykyisessä demokraattisessa valtiossa noudatetaan yhä edelleen tätä kolmikantaisuutta. Kaikkien tulee olla oikeuden edessä tasa-arvoisia ja tulla kuulluksi sekä "on syytön, kunnes toisin todistetaan".



Kuninkaallisten valta määriteltiin siten, että hallitsijan tulee kunnioittaa lakeja ja valtion lakien tulee ensin tulla asianmukaisesti hyväksytyksi. Tarkemmin Magna Cartan sisällöstä ja sen tulevaisuudesta sekä Johnin elämän loppuvaiheista (hän eli noin vuoden näiden tapahtumien jälkeen) jatkossa - tässä blogissa.


 

John ja vaimot

 

Kertausta aikaisemmasta: 1199 Richard Leijonamieli kuoli ja hänen sijaishallitsijansa Englannissa John I nousi virallisesti kuninkaaksi. Tosin ei mennyt kauaa, kun hänen veljenpoikansa Arthur yritti saada kruunun itselleen vedoten siihen, että hänen isänsä oli vanhin vanhan kuninkaan pojista ja hän oli virallinen kruununperijä. Nykymuotoisessa kruununperimyksessä näin olisi olisikin, mutta silloin perimysjärjestys kruunussa ei mennyt välttämättä ihan loogisesti, vaan vähän "vahvemman oikeudella".  Taistelu johti siihen, että neljä vuotta kestänyt taistelu kruunusta päättyi Johnin tapettua veljenpoikansa. Näin John I ajatteli tilanteen rauhoittuvan, mutta mitä vielä. Hän oli onnistunut suututtamaan jo niin paljon eri tahoja, että uusia uhkia ilmaantui pian sieltä sun täältä.



John I oli varsinkin kirkon "inhokki", koska hän koki olevansa kaiken yläpuolella. Uskonto ja moraaliset säännöt olivat hänen mielestään vain "normaaleja" ihmisiä koskevia - ei kuningasta. (Samaa linjaa veti kuningas Henry VIII paljon myöhemmin.) John I oli naimisissa  Gloucesterin kreivittären Isabelin kanssa, mutta erosi hänestä lapsettomana. Naimisissa olo aikanaan hän vietti aikaa korkea-arvoisten henkilöiden tyttärien ja vaimojen kanssa.


Tämän vuoksi kirkko piti häntä täysin sopimattomana kuninkaaksi. Lopullinen välirikko tuli, kun John I erosi vaimostaan naidakseen vain 12-vuotiaan Isabella  Angoulêmelaisen. Tämän vuoksi hän myös joutui välirikkoon liittolaisensa Filip II kanssa, koska Isabella oli jo kihloissa ranskalaisen aatelismiehen kanssa. John I ei piitannut kenenkään mielipiteistä tai moralismista - hän välitti vain itsestään ja halusi pitää hauskaa nuoren vaimonsa kanssa.

Kiero, julma vai epäonnistuja John I

Edellisessä otsikossani tituleerasin Kuningas John I hänen lisänimellään "The most evel men in history". No, tuossa kisassa on varmasti monia muitakin, eikä John I ehkä kuitenkaan yllä ihan tuohon ykkössijalle. Ei häntä kyllä kovin mukavaksi mieheksi voi kuitenkaan kutsua. Kiero hän mielestäni oli, koska vaihtoi puolta isänsä ja veljiensä välisissä riidoissa. Itse hän onnistui omalla käyttäytymisellään suututtamaan lähes kaikki mahdolliset tahot - papiston, paronit, irlantilaiset, kansan. Lisäksi hän menetti Normandian maat, omat arvoesineensä ja sotilaidensa kunnioituksen. Suoraan sanottuna hän osasi sekoittaa koko Englannin sekasortoiseen tilaan. Hän oli itse uskoton, epäluotettava ja vallanhimoinen - joten hän kuvitteli kaikkien muidenkin olevan itsensä kaltaisia.



Robin Hoodin tarinoissa viitataan usein kuningas Juhanaan ja hänen veljeensä Rikhard Leijonamieleen. Robin Hoodin tarina kertoo nimenomaan 1100-1200 -luvun Englannista ja perustuu vanhoihin balladeihin. Videossa lauletaan lastenelokuvassa osuvasti juuri Juhanasta: "Hän hallita ei osaa lain, Siksi häntä haukutaan. Kun kelpo mies tuo Richard pois on ristiretkellä, Niin viettää kansa hädin tuskin Hyvää elämää Kirjat kertoo, Kuinka paljon ja julmasti Prinssi Juhana laiminlöi Tuota kansaa Englannin!"

Juhana hallitsi virallisesti Englanti vuosina 1199–1216 ja voisi sanoa, että tuo aika oli täynnä kaaosta.Tosin Juhanahan oli hallinnut maata sijaishallitsijana jo 1190–1194 ja yritti tuona aikana jo saada kruunua itselleen veljeltää Rikhardilta monin eri tavoin. Lopulta Rikhardin palattua Englantiin, hän antoi anteeksi vallankaappausyritykset ja muut Juhanan "sekoilut".

Juhanan holtitonta käytöstä usein selitellään lapsuuden traumoilla. Hän käytännöllisesti katsoen eli lapsuutensa äidittömänä ( Eleonora Akvitanialainen oli vangittuna tuona aikana). Isänsä taas piti Juhanaa lempilapsenaan, koska koki ettei hänestä kuitenkaan tule hallitsijaa, eikä häntä näin ollen tarvinnut kasvattaa kuten muita lapsia. Kahdeksan lapsisen perheen nuorimmainen kuitenkin nousi kuninkaaksi ja siinä vaiheessa kaikki muut hänen sisaruksensa olivat jo kuolleet.

Bad King John - The Most Evil Men In History

Jos haluatte aloittaa tutkimisen, niin otsikko ja yllä oleva video kertovat kaiken. No joo... jos haluaa uskoa siihen. Totta, eipä hän ihan kiltimpiä ihmisiä ollut - mutta kuka kuningas tuohon aikaan oli?
Toisaalta hän sai myös todella paljon aikaan asioita, jotka vieläkin vaikuttavat historiaan. Hänen sanotaan olleen kuitenkin yksi Englannin historian heikoimmista kuninkaista, joka yritti epätoivoisesti nousta suosioon isänsä ja veljensä Richard Leijonamielen (urhean sotilaan) varjosta. Kuitenkin Magna Carta - englannin koko yhteiskunnan perustan ja monien muiden maiden perustuslakien esimerkki - luotiin hänen aikanaan. Edelleenkään Britanniassa ei ole varsinaista perustuslakia, vaan lain tulkinta perustuu tuohon asiakirjaan.

John I oli myös kuningas, joka viihtyi kovasti Towerin linnassa. Hän rakennutti mm. kellotornin ja teki monia muitakin uudistuksia/lisäyksiä linnaan. Hänen aikanaan alettiin pitää eläimiä Towerin linnan puutarhassa. Näistä iso osa oli ystävyyden osoituksia muilta valtiailta. Ensimmäiset  eläimet Towerin linnaa ympäröivällä alueella olivat leijonat. Sen jälkeen sinne tuli monia muitakin eläimiä ja lopulta, kun tila kävi liian ahtaaksi, eläimet siirrettiin The Regent´s Parkiin perustettuun eläintarhaan.

No, tästä lähdetään. Olihan siinä julmuutta, itsekkyyttä, mutta myös monia hyviä asioita. Mutta hei, kuinka moni on kuullut John I ennen tätä kirjoitusta? Tai tiennyt hänen osuutensa historiassa? En usko, että kovinkaan moni. Tässä näette, että historia on yllätyksiä täynnä. Itse selostin tästä asiasta tyttärelleni pari vuotta sitten Towerin edustalla - hän kiinnostui välittömästi Towerin historiasta. Tiedän, että kyllähän siellä opastettuja kierokävelyjä on, itsekin niihin osallistuneena, mutta jos ei osaa tarpeeksi englantia ymmärtääkseen kaikkea niin alueen kiertäminen jää vajaaksi väkisinkin. Sitten kun ollaan tarpeeksi pitkällä tässä tarinassa, niin ehkä voidaan porukalla lähteä kokemaan asiat paikan päälle.

Mutta nyt - mennään näillä. Juhanan eli Johnin tarina jatkuu seuraavalla kerralla  - ja seuraavalla.... hänestä riittää kerrottavaa.

Leijonamielen loppu

Richard I on yksi tunnetuimmista kuninkaista Englannin historiassa. Kuitenkin todellisuudessa
kukaan muu kuningas ei ole näytellyt niin pientä osuutta Englannissa kuin hän. Hän vietti kymmenen hallitsijavuoden aikana Englannissa yhteensä vain muutaman kuukauden. Hänen urheutensa ja sotataitonsa olivat paljolti osassa hänen historian kirjoissaan. Koska hän ei juurikaan aikaansa Englannissa viettänyt, hänen veljensä John toimi sijaishallitsijana. John yritti kaapata vallan Richardin poissaollessa, mutta ei onnistunut. Veljeksillä ei juurikaan ollut mitään yhteistä.

Richard valtasi Korfun saaren vain kuukaudessa. Hän joutui siitä kuitenkin hankaluuksiin ja sen vuoksi hän yritti lähteä saarelta. Hän naamioitui keittiöapulaiseksi ja pakeni seurueensa kanssa, jotka puolestaan esiintyivät pyhiinvaeltajina. Matkalla Itävallan herttua kuitenkin sai hänet vangiksi ja Richard vietiin vangiksi tuntemattomaan paikkaan. Väitetään, että hän paljastui, koska hän söi matkalla paistettua kanaa. Siihen aikaan tuo ruoka oli ainoastaan arvovaltaisten henkilöiden, kuten herttuoiden, kuninkaiden tai muiden korkea-arvoisten ruokaa. Richardin vangitseminen kantautui Englantiin ja häntä alettiin etsiä. Sanotaan, että hänen ystävänsä trubaduuri Blondel pysähtyi matkallaan erään linnan eteen ja alkoi laulamaan kuningas Richardin lempilaulua. Hän hämmästyi suuresti, kun kuuli toisen äänen yhtyvän lauluun linnan ikkunassa ja huomasi Richardin olevan linnassa. Hänen vapauttamisestaan käytiin pitkä neuvottelu ja lopulta hänet vapautettiin n. 17.000 eurolla vuonna 1194.

Reilut neljä vuotta myöhemmin Richard oli Ranskassa sotimassa ja valloittamassa maita. Hän piiritti pienen linnoituksen Chalus-Chabrolin kylän lähellä. Kertomuksien mukaan linnassa olisi myös aarre, jota Richard havitetteli. Se, kumpi Richardille oli tärkeämpää: aarre vai strategisesti tärkeät maa-alueet, on epäselvää. Taisteluita käytiin kolme päivää. Käsittämätöntä kyllä, linnaa puolusti vain kaksi sotilasta, joista toinen (Pierre Basile) onnistui osumaan nuolellaan kuninkaan olkapäähän. Kuningas oli jostain syystä poistanut osan haarniskastaan kesken taistelun ja haavoittui tämän takia. Tätä ihmetellään monissa historiateoksissa. Miksi taitava soturi altisti itsensä vaaraan poistamalla osan haarniskastaan paikassa, jossa hän oli vaarassa? Ennen kuolemaansa Richard pyysi nähdä ampujansa ja kertoi hänelle antavansa anteeksi tämän teon. Kuitenkin Richardin kuoleman jälkeen eräs palkkasoturi "nylki" hänet ja tämän jälkeen hirtti hänet.

Haava paheni pahenemistaan kymmenen päivän ajan ja veren myrkytys aiheutti lopulta hengen menon. Kuningas Richard I kuoli 6.4.1199 äitinsä syliin. Tätä en osaa sanoa, miten äitinsä oli paikalla. Tuliko hän kuultuaan haavoittumisesta vai oliko hän jostain syystä mukana Ranskassa?

Vielä oudompaa mielestäni on hänen "hautaustapansa". Sen sanottiin olevan sen aikainen tapa (haudata ruumiin osia eri paikkoihin), mutta en muista kuulleeni muita vastaavia hautauksia. Ehkä näin kuitenkin on ollut tapana. Hänen sydänmensä haudattiin Normandiaan, hänen sisälmyksiään piirittämänsä linnoituksen lähelle ja loput ruumiista isänsä viereen Fontevraudin apottiluostariin.

Lyhyt elämänkerta Richard Leijonamielestä


Homoseksuaaliksi väitetyltä kuninkaalta ei jäänyt perillisiä, joten seuraavaksi hallitsijaksi nousi hänen veljensä John eli kuningas John I (Juhana Maaton käännöksenä). Lisänimi maaton johtui siitä, että isänsä Henrik II ei ollut jättänyt hänelle perinnöksi maata ja isoveljensä taas olivat onnistuneet tuhoamaan omat maansa, joten Johnille ei ollut jäänyt omaa maata lainkaan.

Juhana ei suinkaan ollut ainoa kruunun tavoittelija. Hänen isoveljensä Gottfriedin poika Arthur yritti taistella saadakseen kruunun itselleen. Osa kansasta oli John I puolella, koska hän oli toiminut jo sijaishallitsijana, mutta toiset taas kannattivat Arthuria. John I kruunattiin hallitsijaksi. Hänen elämästään Shakespear kirjoitti dramatisoidun näytelmän 1500 -luvulla.

Ote näytelmästä Kuningas John Utah Shakespeare Festivalilta

Rakkaalla lapsella on monta nimeä (ja niissä eroja)

Moni on kysynyt, kirjoitanko jotain kuninkaallisista häistä - en kirjoita. Kirjoitan nyt ihan käsitteistä.

Englanti, Iso-Britannia, Britannia, Kansainyhteisö jne. mitä ne oikein ovat. Ne ensinnäkin ovat muuttaneet merkitystään aikojen saatossa. Selvitetään nyt kuitenkin tässä nykypäivän tilanne. Historiasta sen verran, että Skotlanti ja Englanti omasivat aikoinaan ihan omat kuninkaalliset, mutta ne suvut ovat yhdistyneet ja myllertäneet aikojen saatossa. Lisäksi kysessä on myös sekä käsitteellinen, että maantieteellinen ero.

Yhdistynyt kuningaskunta tai Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta tai Britannia ja Pohjois-Irlanti ovat käsitteenä saarivaltio, joka muodostuu Englannista, Skotlannista ja Walesista, jotka ovat Iso-Britannian saarella. Lisäksi siihen kuuluu Irlannin saarella oleva Pohjois-Irlanti. Siis kaksi eri saarta, jotka yhdessä muodostavat tuon. Tähän sisältyy myös muutamia saaria sekä kaukaisia alueita muualla maailmassa(esimerkiksi Bermuda, Falklandin saaret, Caymansaaret ym). Nämä kaikki kolme merkitystä tarkoittavat samaa asiaa.

Koko valtiota tarkoittavat nimitykset ovat täysin eri asia eli  Iso-Britannia ja Britannia yleensä tarkoittavat vain suurinta maantieteellistä saarta, johon kuuluvat Englanti, Wales ja Skotlanti - eli silloin mukaan ei lueta Pohjois-Irlantia, koska se sijaitsee eri saarella. Tätä nimitystä Suomessa on alettu käyttämään jo 1800 -luvulla.

Brittiläinen kansainyhteisö taas tarkoittaa Yhdistyneen kuningaskunnan, siirtomaiden (nykyisten ja entisten) muodostamaan yhteenliittymää - eli sen entisten alusmaiden ja territorioiden muodostama yhteisö. Jäsenmaiden joukossa on myös kaksi maata, joilla ei ole brittiläistä siirtomaataustaa Se on ikäänkuin perinne vanhasta valtakaudesta, josta ei kuitenkaan ole haluttu täysin irrottautua. Britannian kuningatar Elisabeth II on tällä hetkellä hallitsijana, mutta tämä asema ei periydy automaattisesti, kuten hallitsijoiden asema. Tällä hetkellä on ollut puheenaiheena juuri se, että tuleeko kruununprinssi Charles olemaan jatkossa hallitsijana kansainyhteisössä äitinsä jälkeen vai joku muu.
Kansainyhteisöön kuuluu sekä tasavaltoja että kuningaskuntia, tähän kuuluu mm. Kanada, Australia, Kypros, Jamaika, Uusi-Seelanti jne. (epävirallinen luettelo näistä maista: Wikipedia: Kansainyhteisön jäsenmaat

Englanti on tarkka siitä, että se nimenomaan on ENGLANTI. Se on Iso-Britanniaan kuuluva osa, mutta sillä on vahva oma kultturinsa ja identiteettinsä, kuten on myös muilla osilla eli Skotlannilla, Walesilla ja Pohjois-Irlannilla - älä ikinä koskaan sano skotlantilaista englantilaiseksi ja toisin päin. Se on sama kuin sanoisit helsinkiläistä lappalaiseksi tai lappalaista savolaiseksi. Ei, ei, ei...

Iso-Britannian lippu koostuu juuri näistä kolmesta osiosta: Valkoisella pohjalla oleva punainen risti on Englanti, Sinisellä pohjalla oleva valkoinen risti on Skotlanti, valkoisella pohjalla oleva rasti on Pohjois-Irlanti - outoa kyllä Walesin punainen lohikäärme on jätetty täysin ulkopuolelle.

God Save the King, on Yhdistyneen kuningaskunnan kansallislaulu ja samalla kuningashymni

Englanti, Britannia, Kansainyhteisö vai mikä se nyt oikein on?

No niin Ristosta sitten vähän enemmän. Hän ei ehtinyt olemaan vallassa kuin kymmenen vuotta. Veljesten taistelu Irlannin ja Englannin maiden jaosta oli vaikea ja he eivät hyväksyneet isänsä näkemyksiä tästä lainkaan.  Richard oli voimakas taistelija ja urhea sotilas, samaa ei ehkä voi sanoa hänen veljestään Johnista. Hän tietenkin oli hallitsijana kauemmin kuin isoveljensä, mutta luonteet olivat hyvin erilaisia. Isänsä Henry II oli saanut kuitenkin paljon aikaan, kuten yleisesti ottaen koko Britannian nykyisen oikeusjärjestelmän perustan. Myös hänen toimintansa Walesissa ja Skotlannissa olivat alkutoimina nykyisen Iso-Britannian synnylle. Historiaa on tietenkin helppo tulkita jälkikäteen - mikä vaikutti mihinkin ja miksi. Tosi asia on, että Britannian valta on ollut iso historiallinen tekijä moneen asiaan, mutta siihen tietenkin ovat vaikuttaneet monet hallitsijat ja muut tapahtumat.

Englannin, Walesin, Irlannin ja Skotlannin monet tekijät ovat tietenkin vaikuttaneet asioiden kulkuun. Skotlannin ja Englannin kuningassuvut ovat ketjuttuneet toisiinsa. Samoin myös Englannin ja Ranskan historialliset tapahtumat. Siirtovallat, perimysjärjestykset, perillisten puuttuminen ja monet muut seikat ovat muokanneet nykyistä kuningaskuntaa monin tavoin.

No joo, nyt sitten eksyin valtiaista tähän ikuiseen ongelmaan, Englanti? Skotlanti? Wales? Irlanti? Kansain yhteisö? Britannia? Mikä ihme tuon saaren ja sen liittolaisten nimi oikein on? Toisin sanoen selvennetään tässä vaiheessa nyt termit nykyajan mukaan. Nämä ovat muuttuneet aikojen saatossa, mutta nykyaikana on myös vaikea hahmottaa mikä on mikä! Siirrytään siis hetkeksi historiasta nykyaikaan.

Tässä ensi alkuun nopea (etenkin puheeltaan) englanninkielinen videon pätkä, jossa "selvennetään" tätä termistöä. Katselkaahan videota muutaman kerran, niin yritän sitten seuraavalla kerralla onnistua käymään asian läpi suomeksi.

Ja tämän pienen harhapolun hallitsijoista teminologiaan jälkeen, jatketaan hetki Richardista ja siirrytään  kuningas John "Lacklandin" (Juhana Maaton käännöksenä) elämän vaiheisiin. Siinä riittää taisteluja ja suku on pahin -kertomuksia.

Henry II lopputarina ja seuraava kuningas "Risto Reipas"

Vielä viimeiset sanat Henry II elämästä. Eipä tuo hänen elämänsä kovin loisteliaana jatkunut "tahattoman salamurhan" jälkeenkään. Hän sai seuraavat vihollisensa omasta perhepiiristään. Jossain kerrotaan Henryn eronneen vaimostaan Elanoor Akvitanialaisesta, mutta ei kuulkaa siihen aikaan avioero otettu ihan noin vaan. Totuus on se, että nuorempi Henrik, joka oli siis kruunattu jo Henry II vallassa olo aikana, oli kasvaessaan tyytymätön siihen, ettei hänellä ollut todellista valtaa. Hän rupesi suunnittelemaan kapinaa isäänsä vastaan ja hänen veljensä (Richard ja Geoffrey) liittyivät mukaan suunnitelmiin. Myös Henry II vaimo oli poikiensa hankkeen takana ja kun tämä selvisi kuninkaalle, vangitsi hän Eleonooran 15 vuodeksi. Hän vaihtoi vangitsemansa vaimonsa eri paikkoihin ympäri Englantia. Jotta asiat eivät olisi liian yksinkertaisi, alkoivat veljekset myös riidellä keskenään vallasta ja alueista.

Nuori Henry kuoli yhden näistä sisällisodan tuiskeessa. Geoffrey kuoli vahingossa turjanaisissa Rankan kuninkaan kanssa Pariisissa. Henry II kuoli 56-vuotiaana sydänkohtaukseen - sanotaan, että sisällisodat ja lasten vallankaappausyritykset saivat hänen sydänmensä pettämään. Vallan siis peri veljeksistä Richard. Hän sai nopeasti lempinimensä "Lionheart", johtuen suuresta urheudesta eri taisteluissa.

Hänet kruunattiin vuonna 1189,  vajaa 2 kk isänsä kuolemasta. Richard oli taistellut isäänsä vastaan monin tavoin sekä veljiensä että ranskalaisten avustuksella. Hän vihasi isäänsä yli kaiken. Miksi? No, ensinnäkin hän tunsi olevansa enemmän normandialainen kuin englantilainen. Hän itse asiassa oli ainoa kuningas, joka ei edes osannut puhua kunnolla englantia. Sen sijaan hänen ranskan taitonsa oli erinomainen ja sen lisäksi hän puhui oksitaania, joka oli latinaan perustuva vanha kieli, jota puhuttiin pääasiassa Italiassa, Espanjassa ja Ranskassa.

Richard oli hyvin julma kuninkaan "alku". Hänen valtaan nousuaan auttoi kovasti äitinsä entinen aviomies (Ranskan kuninkaan suku) ja monet vastustajat saivat kokea mitä karmeimman kuoleman. Richard teloitti monia vastustajiaan tai henkilöitä, joita koki uhaksi itselleen. Hänen kruunajaistensa aikaan tapahtui monia joukkoteloituksia. Hänen voidaan sanoa olleen jonkinlainen "esinatsi", sillä hänen teloituksensa kohdistui etenkin Lontoon juutalaisia kohtaan.

Richard meni naimisiin vuonna 1191 Kyproksella Navarren Berengarian kanssa - hänen vaimonsa ei koskaan astunut jalallaankaan Englannin maaperälle. Lisäksi Richardin sanottiin olevan todellisuudessa Filip II (ensimmäinen virallinen espanjan kuningas, joka oli Richardin ex-miehen kolmannen vaimon kanssa saatu poika) kanssa intiimissä suhteessa. Heidän sanottiin viettäneen paljon aikaa yhdessä, sekä jakaneen vuoteen keskenään. No kuitenkin totta tai ei, mutta perillistä Richard ei tuottanut vaimonsa kanssa.

No eihän tässä vielä kaikki...... mutta jos haluatte lukea mielenkiintoisia artikkeleita Richardiin (kas kun suomenkielinen käännös on "vain" Rikhard eikä mikään "Risto Reipas" (oikeasti joskus vaan ihmetyttää nämä kuninkaallisten henkilöiden nimien käännökset) - niin tässä esimaku parin linkin muodossa.



Ylen juttu: Rikhard Leijonamielen muumioitu sydän tuoksui paratiisin yrteiltä

Iltalehden juttu Château Gaillard linnasta (Richard I linna Ranskassa)

Kunkku vai kirkko - kuka tätä maata johtaa?

Vanhojen kaverusten suhde alkoi siis rakoilla Thomasin Canteburyn arkkipiispaksi nimittämisen jälkeen. Niinhän sitä sanotaan, että valta muuttaa ihmistä. Kaipa tuo katolilaisuus ja sen opetukset olivat koko ajan Thomasin sisimmässä, vaikka pieni "kapinavaihe" olikin välissä. Kuningas puolestaan ajatteli, että heidän ystävyys ja yhteisymmärrys saisi kirkon vallan väistymään ja hänen pystymään hallinnoimaan kirkon toimintaa Thomasin välityksellä. Henry II ei kuitenkaan ottanut huomioon uskon voimakkuutta. Erittäin uskonnolliseksi kääntynyt arkkipiispa ei suostunut millään tavoin taipumaan Henry II tahtoon ja tämä sai kuninkaan täysin raivon partaalle. 

Vuonna 1164 kuningas määräsi lain, että kirkon tuomion saanut henkilö tuli rankaista valtion tuomioistuimessa. Tämä pahensi edelleen kirkon ja hallitsijan välejä. Lopulta tilanne entisten ystävysten välillä kärjistyi niin pahaksi, että vuonna 1164 Thomas Becket lähti Ranskaan "maanpakoon" (oman turvallisuutensa vuoksi). Tosin täytyy muistaa, että Henry II oli tuohon aikaan myös joidenkin Ranskan osien hallitsija. Becketin lähdettyä Henry II takavarikoi hänen omaisuutensa ja mitätöi hänen saavutuksensa. Kuitenkin tämä rauhoitti tilannetta. Becket vietti Ranskassa kuusi vuotta, ennenkuin katsoi tilanteen rauhoittuneen sen verran, että uskalsi palata Englantiin. Tätä ennen Henry II oli käynyt Ranskassa "hieromassa sopua" ja antanut Becketille luvan palata.

Becket pyysi paavia erottamaan Yorkin arkkipiispan, koska tämä oli hyväksynyt kuninkaan "maallisen oikeudenkäynnit". Tämä sai kuninkaan raivostumaan uudestaan. Toisaalta Henry II halusi nostaa vanhimman poikansa valtaan jo valtaa pitävän kuninkaan eläessä. Tämä on täysin ennenkuulumatonta monarkiassa. Kuitenkin "nuori Henry kruunattiin 15-vuotiaana 14.kesäkuuta vuonna 1170. Kruunajaiset järjestettiin Westminister Abbeyn kirkossa ja kruunajaiset olivat perinteisesti Canterburyn arkkipiispan suorittamat. Poikkeuksellisesti näissä kruunajaisissa seremonian hoitivat Yorkin arkkipiista sekä Lontoon ja Salisburyn piispat. Tästä taas Becket sai syyn raivoon. Alettiin siis olla takaisin lähtöpisteessä.

Joulukuun alussa v. 1170 Thomas Becket palasi takaisin Englantiin - lähinnä haluna kostaa niille, jotka olivat olleet mukana "juonessa" nuoren Henryn kruunajaisten toteutuksessa. Hän oli tätä varten käynyt hakemassa paavilta luvan rangaista piispoja, jotka olivat tukeneet kuningasta hänen poissaollessaan. Henry II oli tällöin vierailulla Normandiassa ja sai kuulla uutiset Becketin toimista horjuttaa kuninkaan valtaa ja nostaa kirkon roolia entisestään. Hän sai raivokohtauksen ja huusi kuuluisat sanansa - "Will no one rid me of this turbulent priest?" (Eikö kukaan päästä minua eroon tästä kiivaasta papista?)

Neljä kuninkaan ritaria olivat kuulemassa ja näkemässä hänen raivonsa. He ottivat hänen sanat todesta ja päättelivät, että tämä oli kuninkaan toive/käsky tappaa Thomas Becket. Ritarit lähtivät suorittamaan "tehtävää" ja ratsastivat Canterburyyn. He tapasivat Becketin Canterburyn katedraalissa ja käskivät häntä poistumaan välittömästi. Hänen kieltäydyttyään, ritarit lähestyivät ja alkoivat miekoillaan uhkailla sekä haavoittivat kuolettavasti Becketiä. Hän siis kuoli omassa pyhässä katedraalissaan alttarin luona.



Henry II sai pian kuulla, mitä oli tapahtunut. Olisi luullut, että hän riemastuisi uutisesta. Päinvastoin hän sai (jälleen kerran) raivokohtauksen ja sanoi olleensa tietenkin vihainen Thomasille, mutta ei missään nimessä halunnut hänen kuolemaansa. Hän tiesi hyvin, että tästä tulisi ongelmia kansan kanssa ja hänen oman suosionsa romahdusta. Ihmiset olivat tuohon aikaan kyllä lojaaleja kuninkaalle, mutta myös syvästi uskovaisia sekä pelkäsivät kirkon opetuksia. Näin tulikin käymään, kansa ei voinut hyväksyä, että kirkon mies murhataan pyhässä paikassa kuninkaan käskystä (vaikka eihän kuningas todellisuudessa mitään "käskyä" ollut antanutkaan).

Osoittaakseen surunsa ja kunnioitukensa Becketiä kohtaan, vaihtoi kuningas vaatteensa säkkikankaiseen vaatteeseen ja valvoi yön Thomasin arkun vieressä pyydellen anteeksi. Kaksi vuotta tapahtumien jälkeen Becket julistettiin pyhimykseksi. Tällöin Henry II teki vierailun pyhimyksen haudalle ja käski julkisesti ruoskia hänet vielä itserangaistukseksi. Suuri järkytys Becketin kuolemasta sai hänet ikuiseksi legendaksi historian kirjoissa, kristinuskon yhdeksi marttyyriksi ja Englannin pyhimykseksi. Hänen hautansa on edelleen yksi suurista matkailu- ja pyhiinvaelluskohteista.