Maattomasta Magna Cartaan

Juhanan hallitsijakausi sujui onnettomasti, sillä hän menetti Kanaalin takaiset kuningaskunnan omistukset Normandiassa ja yrittäessään ottaa niitä takaisin kärsi pahan tappion Bouvinesin taistelussa. Alueiden menetys merkitsi, että kuningaskunta, joka normanniajoista asti oli ollut ranskalais-englantilainen, oli nyt selkeästi saarivaltio, joskin Englannin kuninkaalla oli edelleen joitakin omistuksia nykyisessä Ranskas

Johnin valtakausi ei "mennyt ihan putkeen". Hän asui suuren osan ajastaan ja laajensi Towerin linnaa entisestään. Hän oli myös ensimmäinen hallitsija, joka sai lahjaksi leijonia ja siten "perusti" Lontoon eläintarhaa. Maattoman lisänimen hän sai, koska menetti Bouvinesin taistelussa heinäkuussa 1214 Ranskan kuningas Filip II joukoille Englannin kuningaskunnan maat, jotta saisi rauhan aikaiseksi Ranskan kanssa. Tämän seurauksena Englannin ylimykset ja papisto kääntyi entistä enemmän John I vastaan. Normannien ajoista alkaen kuningaskunta oli käytännössä ollut englantilais-ranskalainen, mutta nyt Englanti menetti lähes kaikki maan omistuksensa Ranskassa. Tämä sai tietenkin kansakunnan raivon partaalle - ottaen huomioon John I muun käytöksen kaiken lisäksi, että hänen ei katsottu oleva kunniakas, rohkea kuningas, joita Englannissa oli tähän asti ollut - lisäksi epäonnistumisien myötä alkoivat kruunun rahavarat olla lopussa.

Kuningas John I päätti alkaa täyttämään kassavajettaan lisäämällä veroja tilallisille ja aatelisille. Lisäksi hän määräsi, että mikäli veroja ei makseta - pakkolunastaa kruunu tilat itselleen.Tämä oli viimeinen pisara ylimystölle ja maan omistajille. He vaativat kuningasta allekirjoittamaan sopimuksen (Magna Carta), jossa rajoitetaan kuninkaan valtaa huomattavasti ja antoi kansalaisille  "hengen, vapauden ja omaisuuden suojan". Vallankumoukselliset olivat vallata koko Lontoon, joten kuninkaan mahdollisuudet alkoivat olla vähissä. Voi sanoa, että pakotettuna John I lopulta allekirjoitti kyseisen asiakirjan Windsorissa kesäkuussa 1215 eli yli 800 vuotta sitten. Vaikka kuningas allekirjoittikin säädöksen, ei hän kuitenkaan katsonut sen velvoittavan häntä itseään - kuningas oli jumalallinen ja kaikkien lakien yläpuolella. Tätä hän ei tietenkään tuonut ilmi asiakirjan allekirjoittamisen hetkellä. Se käytännössä vei kuninkaalta ison osan vallasta. Sen piti olla vain nerokas juoni rauhan saamiseksi kuninkaan ja ylimystön välillä, mutta kukaan ei varmaankaan osannut ajatella, miten kauas kantoiset seuraukset sillä oli. Siitä tuli käytännössä Englannin perustuslaki sekä kaikkien muidenkin länsimaiden oikeusvaltioiden perusta.

Magna Cartan perusajatus oli nykyisen sivistysvaltion nykyinen perusta eli lainsäädäntö, toimeenpano ja tuomiovalta ovat riippumattomia toisistaan. Jokaisessa nykyisessä demokraattisessa valtiossa noudatetaan yhä edelleen tätä kolmikantaisuutta. Kaikkien tulee olla oikeuden edessä tasa-arvoisia ja tulla kuulluksi sekä "on syytön, kunnes toisin todistetaan".



Kuninkaallisten valta määriteltiin siten, että hallitsijan tulee kunnioittaa lakeja ja valtion lakien tulee ensin tulla asianmukaisesti hyväksytyksi. Tarkemmin Magna Cartan sisällöstä ja sen tulevaisuudesta sekä Johnin elämän loppuvaiheista (hän eli noin vuoden näiden tapahtumien jälkeen) jatkossa - tässä blogissa.